Kuraisia terveisiä

Vuh, rakas päiväkirja! Minun on jälleen aika kirjoittaa kaikista hauskoista terveisistä, joita olen ihmiseläjien välityksellä saanut. Niitä on tullut aika tavalla viime aikoina, ja olen ihan hämmentynyt. Vaikuttaa ihan kuin joku lukisi päiväkirjaani. Hmm, kummallista.

Jo kauan sitten sain hienon kuvakortin Ossi-nimiseltä 11-vuotiaalta mäyräkoiralta. Ossilla on kuvassa päässään punainen hattu, jota käytetään jouluna.

Ossi tunnusti, että hänen mammansa pakottaa käyttämään hattua. Onneksi meillä ei ole vielä tuota hullutusta keksitty, vaikka kaikkea muuta on kyllä kokeiltu.

Eräs mäyräkoira Mökä, 15 vuotta, kertoo olevansa ihan minun näköinen, vaikka on jo harmaantunut vanhaherra. Mökä on siis todella hyvin säilynyt! Sain myös postia savolaiskoira Pontukselta. Hän on kova poika tassuttamaan eli ihmisten kielellä kirjoittamaan, kuten minäkin. Ja synttärionnitteluja sain myös Juniorilta. Poikia tuntuvat nämä terveisten lähettäjät olevan, paitsi tietysti Kepa ja Leena, jotka ovat ihmistyttöjä.

Nyt elämä on taas mahtavaa, kun joka puolella on hyväntuoksuista kuralälliä. Ainoa huono puoli on toistuva tassujen pesu, mutta sitä on vain opittava sietämään. Tämä talvi oli kerrassaan mahtava talvi meille koirille.

Kummallinen pikkuihminen on muuttunut vähän vaarallisemmaksi. Enää hän ei vain makaa paikallaan ja tuijota, vaan heiluttelee nyrkkejä ja saa napattua kiinni partakarvoistani. Ote on tosi kova, joten minun on syytä varoa.

Muutoin elämme sovussa enkä useimmiten edes jaksa kiinnostua hänestä. Mahdumme joskus ihan hyvin nukkumaan samassa sängyssäkin.

maija.voutila@ keskisuomalainen.fi