Surua ja inhottavia vatsavaivoja

Niisk, rakas päiväkirja! Nyt minulla ei ole iloista kerrottavaa. Kuulin, että yhtä mäyräkoiratuttuani Touhoa ei enää ole. Hän oli tullut tosi kipeäksi iltalenkillä, niin kipeäksi, ettei voinut enää ollenkaan liikkua ja kirmata. Niinpä Toivo lähti koirien taivaaseen.

Voi pötkyläraukkaa. Tunsimme vain ihan vähän aikaa, mutta meillä oli tosi hyvät jutut. Nyt hänen kotonaan on yksi mäyräkoiranmentävä kolo, ja minä lähetän monta märkää lipaisua hänen ihmiseläjilleen.

Ikäviä vatsavaivoja: Minäkin olen ollut aika huonossa kunnossa. Yhtenä iltana nukkumaan mennessä aloin oksentaa, eikä se loppunut ollenkaan, kuten tavallisesti. Yökkäilin monta kertaa yöhön asti, ja ihmiseläjät huolestuivat, kun oksensin verta. Kakkasinkin verta, ja olin ihan väsynyt.

Mamma soitti eläinlääkärille, joka sanoi että koirien vatsataudissa mahalaukku menee helposti rikki, eikä verestä tarvitse hätääntyä.

Seuraavana aamuna sain lääkkeitä, ja aloin pikku hiljaa toipua. Join ihan reippaasti ja olin aika iloinen. Lääkärin mukaan juominen on tärkeää, jotta sisuskalut eivät kuivu.

Liian vähän ruokaa: Kamalinta tässä mahataudissa on ollut se, kun on niin kova nälkä ja ruokaa saa niin vähän kerrallaan.

Olen yrittänyt nuuskia lelulaatikkoni ja jokaisen nurkan huushollista jämänappuloiden ja ruuanmurusten toivossa. Mutta ihmiset ovat keränneet kaikki puruluutkin pois.

Juju on siinä, että jos heti syö liikaa, vatsa voi mennä uudestaan rikki. Siksi olen saanut ihan vähän kerrallaan riisiä, raejuustoa, kanaa ja seitä. Voi, kun ne maistuvatkin hyviltä!

Juomistouhuun olen sen sijaan ihan kyllästynyt. Jos en itse käy tarpeeksi juomakupilla, mamma ja pappa laittavat ruiskuun ravintoliuosta tai vettä, ja minun on pakko juoda se.

Mutta nyt kaikki on jo hyvin. Mikä riemu ihmiseläjien keskuudessa syntyikään, kun kakkasin ensimmäistä kertaa pienen tavallisen kovan kikkareen. Mamma sanoi, että se näyttää ihan hamsterille tarkoitetulta kaalikääryleeltä.

maija.voutila@ keskisuomalainen.fi