KUVA: MAIJA VOUTILA Yritän päästä aina välillä nukkumaan tyynylle, mutta yleensä siinä käy huonosti. No, kyllä keskellä sänkyäkin kelpaa.

Nukkumisjuttuja, jälleen kerran

Vuh, rakas päiväkirja! Olen jo yli kolmevuotias, mutta en tunnu pääsevän ihmisten kanssa sopuun nukkumisesta. Ja nyt tarkoitan nukkumista yöllä.

Päivisin ongelmia ei ole, sillä saan nukkua melkein missä tahdon. Usein valitsen sohvan, sängyn päällä olevan ison tyynyn tai oman koppani. Ulkona on ihanaa nukkua auringossa pehmoisella tyynyllä tai nurmikolla tai aurinkotuolissa tai kynnysmatolla.

Mutta tämä yöllä nukkuminen. Ihmiset nyt eivät vain näytä tottuvan siihen, että mäyräkoiran paikka on sängyssä tyynyllä, tai vähintään mamman tai papan tai yökyläilijän kyljessä tai jalkojen päällä.

Minäkö ihmisen kokoinen? Ihmiset valittavat, että vien sängyssä ihmisen kokoisen tilan. No, he valehtelevat ja liioittelevat. Miten yksi pieni kerällä nukkuva mäyräkoira voi muka olla ihmisen kokoinen? Ja vaikka nukkuisin ihan suoranakin (kuten usein kyllä teen), olen kuitenkin alle metrin pituinen. Siis yli puolet pienempi kuin ihminen. Pyh!

Heidän mielestään suurin ongelma on se, että nukun keskellä sänkyä.

Minut täytyy siis nukkuessa kiertää. Joko niin, että ainakin toinen ihminen nukkuu mutkalla tai sitten kaksi ihmistä nukkuu ahtaasti sängyn toisessa reunassa. Joskus pitkänä pötkönä maatessani saatan nukkua keskellä poikittain.

Lisäksi kuulemma vielä maiskutan yöllä suuvärkkiäni ja näen äänekkäitä metsästysunia, jolloin metelini herättää ihmiset. Toinenkin pyh! Tietenkin nukun siinä, missä lämpöiset ihmiset ovat. Kuka nyt sängyn reunalla viitsii palella? Sitä paitsi olen kuullut, että jotkut koirat saavat jopa nukkua peiton alla. Siihen nähden olosuhteeni ovat varsin kohtuulliset.

Miten isot koirat mahtuvat? Joskus mamma ja pappa puistelevat päätään ja pohtivat ääneen, miten kultaisten noutajien tai tanskandoggien omistajat oikein nukkuvat. Sitten he harmittelevat, että antoivat periksi minulle silloin kun olin pentu. Olisi kuulemma niin paljon helpompaa, jos nukkuisin ihan jossain muualla kuin sängyssä.

Siinä vaiheessa minä keskeytän heidän vaaralliset puheensa, menen jalkojen juureen heiluttamaan häntääni tai keksin jotain muuta, jolla saan heidät taas sanomaan: ”Olet sinä kyllä yksi prinsessapötkylä” tai ”Sinä olet makkarakoira, varsinainen meetvursti, minä teen sinusta nakkikeittoa”. Sillä se tarkoittaa aina, että kaikki on taas hyvin.

maija.voutila@ keskisuomalainen.fi