KUVA: IIRIKSEN KOTIALBUMI Minun mielestäni mamman ei tulisi syödä itseään ihan näin lihavaksi.

Onko mammasta tulossa koira?

Rakas päiväkirja! Minusta tuntuu, että elämässäni on taas tapahtumassa jotakin. En oikein tiedä, mitä se on, mutta minulla on aavistus jostain mullistuksesta.

Kaikki johtuu oikeastaan mammasta. Hän on ollut jo pitkään jotenkin kummallinen.

Se alkoi jo talvella, kun hänellä oli koko ajan huono olo. Ja hän vain nukkui iltaisin sohvalla. Välillä hän itkeskeli, ja välillä hän oli suorastaan epäilyttävän iloinen.

Toisaalta sain tehdä jonkin verran enemmän kuin tavallisesti, koska hän oli niin huonovointinen. Oksensin muutaman kerran lattialle, ja hän antoi minun syödä oksennukseni. "Yäk, tekee pahaa", hän sanoi eikä kyennyt siivoamaan länttiä.

Rantapallo mahana: Nykyään hänellä on aivan järkyttävän suuri maha, kuin valtava rantapallo. Näen, että hän käy aika usein jää- tai herkkukaapilla, mutta on se silti tosi iso. Olen yrittänyt katseellani viestittää hänelle, että kannattaisi vähän huolehtia linjoistaan, mutta maha sen kuin kasvaa ja kasvaa.

Epäilyttävintä on, että maha liikkuu. Joskus yöllä, kun nukun jättipalloa vasten, tunnen jotain. Ihan kuin joku yrittäisi töniä tai potkia minua. Mutta olen kuin en huomaisikaan mitään, sillä juuri tästä asiasta minulla on pieni pelko takaraivossa. Jotenkin minusta tuntuu, että sängyssä nukkumiseni on uhattuna.

Odotusta ja odotusta: Omalta osaltani tämä kaikki kummallisuus on tarkoittanut sitä, että minun pitää vain entistä enemmän odottaa ja odottaa. Voi luoja, kuinka kauan aamulenkille lähteminen nykyään kestää! Mamma ähisee ja puhisee ja käy monta kertaa itse pissalla (tosi reilua) ja syö, jotta jaksaa kävellä. Pelkästään kenkien pukeminenkin näyttää, ja kuulostaa, tosi vaivalloiselta. Olen yleensä jo aivan hermona, kun vihdoin pääsemme ovesta ulos.

Lenkillä lompostellaan tosi hitaasti, ja välillä pitää pysähtyä puhisemaan. Onneksi metsälenkillä saan kirmata ja nuuskia rauhassa vapaana. Toisaalta lennokas vauhtini on mammalle liikaa. Vähän väliä hän huutaa: "seis" tai "odota" tai motkottaa, että kävelen liian kovaa. Kummallista on, että olen välillä huomannut hänenkin pissaavan metsässä. Onkohan hänestä tulossa koira?

maija.voutila@ keskisuomalainen.fi