Hälyttäviä merkkejä ja mannekiinitouhua

Rakas päiväkirja! Tässä jokin aika sitten kirjoitin, että mamman maha on kuin valtava pallo, ja epäilen että hän on muuttumassa koiraksi. Nyt on tullut lisää hälyttäviä merkkejä.

Meille on ilmestynyt kaikenlaisia kummallisia vempeleitä. Niihin voi mennä istumaan, ne keinuvat, rahisevat, kilisevät ja haisevat oudolle. Suorastaan säikähdin, kun astahdin yhdelle värikkäälle matolle, ja se alkoikin soida. Maton päällä on kaari, josta roikkuu mielenkiintoisen näköisiä otuksia. Kun yhtä heppaa vähän tömäyttää, se alkaa soida. Yhdestä ötökästä taas kuuluu helinää. Minua kiinnostaisi kovasti tutkia hampaillani, mitä otusten sisältä löytyy, mutta ihmiseläjät eivät anna lupaa.

Selvisihän se sitten lopulta, kun mamma arvoituksellisesti sanoi, että ”Meille tulee vauva”. Mitä se sitten tarkoittaakaan, en tiedä.

Muutoin elämäni on sujunut mukavaan malliin. Kävin esimerkiksi taas missikisoissa. Ne ovat aika haastavia tapahtumia, sillä toisia koiria on samassa paikassa tosi paljon, ja kaikkien kanssa en halua ollenkaan olla kaveri.

Tällä kertaa kävelytin yhtä tosi kivaa Aania, ja hänen yhtä kiva siskonsa Henna otti meistä valokuvia. Seisoin ja kävelin ihan hienosti, ja annoin tuomarin myös tarkistaa hampaani. Aanilla ja Hennalla on mäyräkoirapoikkeli nimeltä Eetu, ja hänen kanssaan tulemme ihan hyvin juttuun. Yritin kovasti tutustua yksiin avustajakoiriin, mutta he olivat virkatehtävissä eivätkä saaneet jutustella kanssani.

Toimin myös mannekiinina koirien heijastinpantojen myynnissä. Heijastimet ovat nimittäin tosi tarpeellisia näin pimeinä, lumettomina syksyiltoina.

maija.voutila@ keskisuomalainen.fi