Voi kun ei sataisikaan lunta

Vuh, rakas päiväkirja! Oi mikä ihana talvi nyt onkaan! Lunta satelee silloin tällöin, mutta se sulaa taas hetken päästä pois. Tällaisia talvet saisivat olla aina, ainakin näin mäyräkoiran näkökulmasta.

Laumani jäsenet ovat asiasta luonnollisesti ihan toista mieltä. He tutkivat sääennustuksia ja käyvät hipelöimässä suksiaan ja puhuvat kaikkien lenkillä vastaantulevien ihmiseläjien kanssa, kuinka ” tylsää tämmöinen talvi on” ja ”voi, kun tulisi jo kohta oikein paljon lunta”.

Minä taas toivon, ettei lunta sataisi ollenkaan. Lumeton talvi on mahtava! Meidän mäyräkoirien tappijaloilla on paljon helpompaa kulkea märässä metsikössä kuin paksussa lumihangessa. Tassuja ei palele yhtään, ja lenkillä jaksaa olla paljon kauemmin.

Lumettomassa metsässä on paljon enemmän tutkittavaa ja haisteltavaa kuin paksun hangen päällä. Ei ole niin kylmä kuin lumen keskellä, eikä siis tarvitse pukea inhottavaa talvitakkia. En ymmärrä, miksi ihmiseläjät haikailevat sen valkoisen kylmyyden perään!

Koska lunta ei ole vieläkään tullut, olen jopa päässyt lempiharrastukseni jäljestyksen pariin. Se on ihanaa ja tosi jännittävää, ja olen siitä aina tosi innoissani.

Olemme jäljestäneet papan kanssa niin paljon, että sain siitä jonkinlaisen palkinnonkin. Sitä kutsutaan valioarvoksi. En ymmärrä siitä muuta kuin että se tarkoittaa paljon kehuja ja rapsutuksia ja herkkuja. Mukavaa!

maija.voutila@ keskisuomalainen.fi