KUVA: IIRIKSEN KOTIALBUMI Hmmm, olipas todella hyvä idea tämä punasukkaisuus.

Lumi tuli sittenkin, ja typerät tennissukat

No niin, rakas päiväkirja! Nyt se lumi sitten tuli. Ja heti kerralla tuli tosi kylmä pakkanen, melkein 30 astetta.

Ulkona käyminen on siis pakollista, mutta epämukavaa. Käyn vain pienet, pienet lenkit kodin lähellä, ja aina alkaa palella tassuja. Nostelen niitä vuorotellen ilmaan, ja näytän kärsivältä.

Laumani ihmisjäsenet pohdiskelivat, että onko jo niin kylmä, että minulle pitäisi ulos lähtiessä pukea takki. ”Ei!” Olisin huutanut ihmiskielellä, jos olisin osannut. ”Ikinä ei ole niin kylmä, että pitää pukea takki”, minä ajattelin kauhuissani.

”Enemmän Iiris taitaisi tarvita talvikenkiä kuin talvitakkia”, mamma sanoi, ja samalla ne keksivät mielestään loistoidean. Mamma haki kummallisen pikkuihmisen vaatteiden joukosta kahdet pienet punaiset jarrusukat, ja pukivat ne minun jalkoihini. Onko typerämpää nähty! Ja jotta nöyryytys ulkona toisten koirien nähtävillä olisi täydellinen, sukat vielä laitettiin kumirenksuilla kiinni siten, etteivät ne varmasti pääse irtoamaan.

Ja sitten lenkille! ”Tennissukat eivät kyllä ole tyylikkään koiraneidin asuste”, mamma sanoi minulle, kun merkkailin reviiriäni. Kyllä minä sen huomasin, onneksi liikuimme melkein metsässä emmekä nähneet yhtään toista koiraa.

Ja sen verran sain sitä paitsi pidettyä vauhtia yllä, että sain karistettua sukat etujaloistani. Siinä näkivät, mokomat!

maija.voutila@ keskisuomalainen.fi