Voi ei, mikä syntymäpäivä

Vuh, rakas päiväkirja. Taas oli Se Päivä. Minun syntymäpäiväni. Jee jee nakkimakkarakakkua ja maksalaatikkoa ja lahjapaketteja ja pahvisilppua!

Se Päivä alkaa yleensä suurella hämmennyksellä. Ihmiseläjät puuhastelevat salamyhkäisesti, hymyilevät ja yrittävät olla ihan muina ihmisinä vaan, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kyllä minä jo tällä iällä tajuan, että kohta saan ihanaa ruokaa, minulle lauletaan, saan repiä lahjapaketit auki ja sisältä paljastuu herkullinen yllätys.

Tänä vuonna kaikki oli toisin. Ihmiset olivat nimittäin UNOHTANEET syntymäpäiväni.

Aamulla kaikki olivat oikeasti ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ehdin jo käydä aamupissalenkilläkin ennen kuin mamma yhtäkkiä huudahti: ”Voi ei, Iiriksellä on tänään syntymäpäivä!”

Minä päättelin, että jotain kamalaa oli tapahtunut, mutta sitten minua alettiinkin rapsutella ja silitellä, ja mummu antoi minulle aamiaiseksi hirven paistijauhelihaa.

Kyllä siitä sitten ihan hyvä syntymäpäivä kehkeytyi, vaikka alku näyttikin pahalta. Illalla söin taas herkullista maksalaatikkokakkua, jossa oli neljä nakkikynttilää. Sain istua hetken aikaa pöydän ääressä ihmiseläjien kanssa. En meinannut saada lahjapakettiani auki, ja Santtu-poika auttoi minua vähän. Illalla köllöttelin vatsa pullollaan sohvalla, ja yöksi hyppäsin taas ihmisten sänkyyn nukkumaan. Huonomminkin voisi mennä.

maija.voutila@ keskisuomalainen.fi